Mood for Nude
Nude on värinä mielestäni aivan ihana näin kesän kynnyksellä. Nimikin jo sanoo sen olevan alaston, joten se on helppo yhdistää monien muiden värien kanssa. Näin kesäkuuman aikaan nude on minun mielestäni herkullisimmillaan viehkeiden persikoiden ja syvien ruskeiden sävyjen seurana. Maanläheinen kokonaisuus tuo mieleen savannin kuumat tuulet ja luonnon läheisyyden.
Blouse Zara
Pants BikBok
Shoes From Kosovo
Bag Mango
Necklace Cubus
Bracelet A gift from Nana
Outfitistä arkisiin asioihin. Leon keksi muutama viikko takaperin uuden sanan "tittu".. Hän ei oikeastaan muusta tunnu enää puhuvan. Eilen olimme Jumbossa ja siellä kävellessään hän hoki sanaa taukoamatta tehden siitä uudenlaisia variaatioita: "ou mittu", "littu", "ai nittu"... Voin kertoa sen kuulostavan juuri siltä, kuin hän vain taukoamatta kiroilisi ja vieläpä tuota hirveintä kirosanaa mitä voi vaan olla olemassa. Ihmiset katsoivat ohikulkiessaan Leonia kauhuissaan ja sen jälkeen minua vihoissaan. En usko Leonin tarkoittavan sitä sanaa, jota kaikki heti luulevat. Olisi kivaa keksiä mitä hän tarkoittaa, niin voisin aina kovaan ääneen selventää sen muillekin sanomalla esim. "Ei, ei... ei Leon voi siihen ISTUA." Ehkä sitten ei tarvitsisi hävetä asiaa niin paljon.
Oletko itse joutunut lapsesi kanssa samanlaisiin tilanteisiin? Jos olet niin kuulisin mielelläni, kuinka olet siitä selvinnyt vaikuttamatta surkeimmalta vanhemmalta maailmassa. :D
Onneksi on perjantai. Viikko on ollut normaaliin tapaan touhukas ja ajattelimmekin huomenna mennä vain köllöttelemään rannalle, kun B:lläkin on viimein vapaa viikonloppu.
Aurinkoista perjantaita kaikille lukijoille! <3
p.s. Kaksplussan kansikuvakisan ihanat äiti-lapsifinalistiparit on valittu. Äänestä sinäkin suosikkiasi tästä linkistä.
Raskaus
Ajattelin pitkästä aikaa vähän päivittää, kuinka raskaus etenee. On ollut hassua huomata, kuinka toisen raskauden kohdalla sitä tulee ressattua ihan huomattavasti vähemmän. Välillä jopa unohdan olevani raskaana.
Niskapoimu-ultra
11.4. oli kauan odottamani np-ultra. Tällä kertaa se tehtiin Naistenklinikalla Kätilöopiston sairaalan sijiaan. Olin siitä vähän harmissani, sillä Leonin kohdalla kaikki raskauteen liittyvät suuremmat tapahtumat olivat Kättärillä. Naistenklinikka tuntui hirmu vaikeakulkuiselta paikalta. Ilmottautumisen jouduin tekemään itse suurella koneella, joka sitten ohjeisti minut oikeaan odotustilaan.. Hirmu vaikeaa.. Onneksi kuitenkin löysin ihan omin avuin perille.
Olin jälleen menossa ultraan yksin. B:n kulttuurissa miehet harvoin osallistuvat raskauteen liittyviin tutkimuksiin. Eivätpä läheskään aina ole edes synnytyksessä mukana. Minulle se ei ole mikään kamala tai iso asia. Tiedän, ettei se tarkoita sitä, etteikö vauva olisi hänelle tärkeä. Heidän kulttuurissaan ajatellaan, että raskaus- ja vauva-aika ovat naisen ns. etuoikeus, kun mies joutuu keskittymään normaalisti työntekoon. Kovasti hän sitten jälkikäteen kyselee, mitä lääkäri on sanonut ja ihmettelee tutkimuksesta saatuja ultrakuvia.
Np-ultra oli tällä kertaa todella myöhäisessä vaiheessa raskautta, sillä oikeana tutkimuspäivänä olimme oman perheeni kanssa reissussa. Ultrauksen teki kätilöopiskelija ja lääkäri oli siinä sitten apuna ja kertoi suurimmat asiat minulle. Olin onnekas joutuessani harjoitteluasiakkaaksi, sillä ultra vei normaalia kauemmin, mikä tarkoitti minulle lisäaikaa katsella vauvelia. Välillä hän käänsi meille selkänsä aivan kuin mielenosoituksellisesti, eikä millään meinannut kääntyä oikeinpäin vaikka kuinka tökittiin ja heiluteltiin. Lääkäri kehui vauvan kaunista pään muotoa ja sanoi, ettei niskassa ollut juurikaan turvotusta. Huh! Se olikin se tärkein asia, jonka halusin kuulla. Puolessa välissä tutkimusta lääkäri sanoi naureskellen, että nyt kun ultra oli mennyt näin pitkälle "täällähän näkyy jo kaikkea, mitä ei yleensä np-ultrassa vielä näy".. Luulen itsekin nähneeni haarovälissä jotain vilahtavan :D Mutta odotan sen suhteen kärsivällisesti rakenneultraan saakka. Luulen kyllä tietäväni kumpi sieltä on tulossa. <3
Vauvan liikkeet
Tunsin ensimmäisen kerran vauvelin pienen vienon liikehdinnän raskausviikolla 15 eli jo melkein kuukausi takaperin. Tunsin Leoninkin liikkeet jo todella aikaisessa vaiheessa, minkä lääkärit ovat sanoneet johtuvan laihuudestani. Ensiliikkeet tuntuvat minusta aivan kuin jonkun sulan tai pienen evän sipaisuilta. Se on kyllä aina yhtä ikimuistoista ja ihmeellistä. Nyt voin nähdä vauvan liikkeet jo vatsan päältä, niin paljon hän on voimistunut ja kasvanut. Tunnen milloin vauva riehuu selkään ja milloin vatsaan päin. Vilkkaimmillaan hän on iltaisin ennen nukkumaanmenoa ja kyllä hän aina silloin tällöin päiväsaikaankin muistuttaa minua olemassaolostaan. Mutta kaiken kaikkiaan vauva on ollut rauhallisempi, mitä Leon oli näihin aikoihin. Leon riehui ja pomppi niin, etten iltaisin meinannut osata itsekään asettua. Tämä vauva elämöi kymmenisen minuuttia ja sitten taas rauhoittuu nauttimaan vain oleskelusta. Saa nähdä, taitaa olla ihan erilainen yksilö meille tuloillaan :)
Oma vointi
Itse voin mitä mainioimmin. Vatsa ei ole mitenkään hirmu iso vielä ja kaikki muut oireet paitsi vessassa ravaaminen ovat väistyneet. Välillä päivisin, jos meno on ollut liian kovaa, saattaa alamahaa alkaaa vähän nippailemaan, mutta muuten en mistään kolotuksistakaan joudu kärsimään. Voi toki myös olla, että tässä raskaudessa minulla ei ole aikaa keskittyä omiin tuntemuksiin ja siksi tunttuu että kylläpäs pääsen nyt helpolla. Ensimmäinen raskaus menee kaikkia tuntoja ihmetellessä ja niihin helpommin reagoidessa, mutta mielestäni se on täysin normaalia ja ymmärrettävää. Heti kun Leon nukahtaa, alan minäkin taas tuntea oloni niin raskautuneeksi kuin olla ja voi. :)
Heh, kirjoitan tällä hetkellä makuultani läppäri sylissä ja vauvan liikkeet tuntuvat nyt velä kovemmin kannettavan painaessa alamahaani. Vauva rummuttaa vuoroin jaloilla vuoroin käsillä läppäriä vasten. On se vaan niin hassun ihana tunne :)
Kroatian tuliainen - valkoista ja kultaa
Haluaisin esitellä yhden viime reissulta ostamistani laukkulöydöistä. Tämän ihanuuden bongasin kun jouduimme tekemään välipysähdyksen Kroatian Dubrovnikiin. Laukku oli ainut laatuaan kävelykadulla sijaitsevassa pienessä putiikissa, jossa se oli koreilemassa valaistuna näyteikkunassa. Rakastuin siihen ensisilmäyksellä.
Olin jo jonkun aikaa suunnitellut ostavani tämän mallisen laukun. Laukku on selvästi saanut vaikutteita Michael Korsin ja Celinen laukuista. Valkoinen ja kulta ovat trendikäs yhdistelmä, joka sopii mielestäni hyvin vaaleiden vaatteiden kuten nuden, puuterin ja hempeän roosan kaveriksi ja asustamiseen. Laukku on normaalin shopping bagin kokoinen ja siten tarpeeksi tilava tämän mamman normikantamuksiin. Laukku kuitenkin säilyttää hyvin muotonsa vähemmälläkin täytöllä. Kuvat otin laukun ollessa täysin tyhjä. Pohjanastat estävät pohjan likaantumisen, vaikka meillä tosin laukkuja ei koskaan pidetä lattialla.. F:n vaimo sanoi minulle, että laukun pitäminen maassa tuo huonoa rahaonnea. En uskalla kokeilla, pitääkö sanonta paikkaansa :D
Kuinkas tämä kroatialainen iskee teihin?
Taaperon kehitys
Leon on alkanut ottamaan ihan huimia harppauksia kehityksessä. Jo yhdessä viikossa hän näyttää oppineensa jotain uutta.
Katseltiin tänään vanhoja kuvia ja B:n kuvan kohdalla Leon yhtäkkiä huudahti: Baba! Siitä alkoikin sitten minuuttien toitotus: baba, baba, baba, baba... Seuraavaksi hän kapusi sohvalle ja alkoi osoittelemaan ikkunasta ulos: baba, baba, baba, baba... Toinen ikävöi B:tä päivisin kovasti, mutta tilanteestamme ja B:n perheen rahatilanteesta Kosovossa johtuen hän joutuu tekemään päivittäin useampia ylityötunteja.
Toissapäivänä oltiin koko perheen voimin iltakävelyllä. Leon löysi pienen musta-punaisen jalkapallon hylättynä tieltä ja otti sen oitis omakseen. Leikkiessään hän sai potkaistua pallon pusikon alle ja hätääntyneenä huudahti: Äiti! Mitä? Sanoitko oikeasti äiti? Innostuin siitä niin kovin, että melkein unohdin keskittyä, mikä sai Leonin hätääntymään. Voi.. Minun lapsi osaa sanoa äiti... Hassua, kuinka nämä ovat ihan normaaleja asioita, mutta kun on jo yli vuoden katsonut omaa lasta semmoisena säälittävänä ja ymmärtämättömänä luontokappaleena, on häkellyttävää nähdä hänen yhtäkkiä olevankin kommunikoiva pieni ihminen.
Leon rakastaa olla kävelyillä. Koira on hänelle hauhau, moottoripyörä on auto ja auto vrumvrum. Monen Leonin ikätoverin sanavarasto on jo laajempi, mutta neuvolassa kerrottiin vähäisten sanojen määrän olevan vielä tässä vaiheessa ihan normaalia. Varsinkin koska Leon oppi liikkumaan hyvin varhaisessa vaiheessa: syntyessään hän osasi jo kannatella päätänsä, lankutusasentoon hän nousi täytettyään 5 kuukautta ja siitä parin viikon päästä sekä nousi omin avuin istumaan että alkoi konttaamaan. Vähän ennen 7-kuukautispäivää hän nousi tukea vasten seisomaan, siitä muutaman viikon päästä ilman tukea, kunnes ensiaskeleet hän otti juuri täytettyään 8 kk. Jo 9-kuisena Leon liikkui pelkästään kävellen.
Pakkohan tässä kohtaa on jakaa video, johon onnistuin taltioimaan Leonin ensiaskeleet. Luulen, että tuon jälkeen meillä molemmilla oli yhtä epätodellinen olo. Ei 8-kuiset kävele!! :D
Mikä lie siinä on, että aikaisin liikkumaan oppineilla ei ole kiire alkaa puhumaan? Toki hän sepustaa paljon niitä omia sanojaan.. Ja voihan olla, että osa niistä on ihan oikeita sanoja albaniaksi. Tyhmä äiti ei vaan tajua :D
"Äyttaa... Äipuwa... Palukka... Bumbum.." |
Tutin Leon jätti itse kuukausi takaperin pois. Ensin hän puri sen säpäleiksi eikä sen jälkeen sitä kaivannut. Seuraava etappi olisi päästä eroon vaipoista. Nana (B:n äiti) on aloittanut asiasta vihjailun jo kauan sitten, sillä heidän maassaan lapset opetetaan kuiviksi usein jo puolivuotiaina. Tiedän. Uskomatonta. Kuinka he tarkalleen sen tekevät? En tiedä, sillä mielestäni kuivaksi ehtii kyllä myöhemminkin. Ymmärrän, että heillä motivaatio vaipoista pääsemiseen on kovempi, sillä vaipat eivät ole siellä paljoakaan halvempia vaikka keskikuukausiansiot pyörivät n. 200:ssa eurossa. Kyllä meilläkin oltaisiin jo ilman vaippaa jos elettäisiin samassa tilanteessa.
On niin häkellyttävää nähdä, kuinka nopeasti ihminen kehittyy Leonin iässä. Vastahan se potki vauhtia sitterissä, kun nyt jo laulaa ja tanssii Jos Sun Lysti On -biisin mukana. Kyllä minä hänet kauemminkin olisin vauvana voinut pitää..