Aliarvostettu äidin työ - Naisen tukahtuminen

15.12.16

Kaikki äidit on erilaisia. Se on selvää. Mutta äitinä olo, se joksi äitinä olemisen itse tunnen on persoonaton. Meidän kaikkien äitien tehtävä on yks ja sama: Elää muita varten. Tehdä sitä 24/7, ja hiljentää ne omasta persoonallisuudesta kielivät ja omista tarpeista muistuttavat äänet itsessään. Eihän niillä oo väliä kun elää muita varten. Kaikki ne kerrokset, jotka tekee sut juuri sellaiseksi kuin oot muuttuu hetkessä yhdeksi. Yhdeksi värittömäksi ja tylsäksi sementiksi.

Ajatteletko säkin niin?

Itse osasin joskus kirjoittaa ylös kauniita ajatuksia. Osasin pukea sanoiksi kaiken mitä tunsin. Ainainen itsensä toistaminen, lasta kieltäminen, huudon ja itkun tai pelkästään merkityksettömän pulinan kuunteleminen on alkanu hiljakseen syömään tuota luovaa Niina. Enää ei kauniit ja leikittelevät lauseet muodostu niin kuin ennen. Nyt joudun kauan työstämään tekstejä. Joskus mua kohtaa ihan totaali tukahtuminen. Silloin joudun vain hiljaa luovuttamaan ja laittamaan koneen kiinni.

Oon alkanu kyseenalaistamaan koko blogin tulevaisuuden. Mitä järkeä on bloggaamisessa, jos kokee, ettei osaa kirjoittaa?

Ootko sä joutunu luopumaan jostain sulle tärkeästä vanhemmuuden tähden?

Kun ulkona törmään toiseen vaunuja työntävään naiseen, tuntuu kuin kävelisin peilin ohi. Tosin siitä peilistä heijastuvaa ihmistä tekisi mieli halata. Rutistaa oikein kunnolla ja sanoa että koita kuoma jaksaa. Vaikka olet äiti olet edelleen se sama ihminen kuin olet aina ollut. Ne kaikki eri persoonallisuuden kerrokset on edelleen sussa. Et ole sementtiä.

Tiiän että tarviin itse sitä halausta. En kuitenkaan  muilta, vaan itseltäni. On ollut jotenkin vaikea hyväksyä ja myöntää oma heikkous tässä työtehtävässä nimeltä äiti. 

Mun mielestä kaikilla pitäis olla tavotteita... unelmia. Mulle ne on koko elämän suola. Äidiksi tullessaan ei omille tavotteille löydy enää tilaa. Itsensä toteuttamisesta ja unelmien tavoittelusta tulee huono omatunto. Omat unelmat ja tavotteet on oikeastaan enää kuin kauniita unia, joista yksi lapsen parkasu saa hyvin nopeasti heräämään.

---

Kirjoitin tämän tekstin jo viikkoja takaperin. Nyt sen luettuani huomaan tosiaankin tehneeni oikean päätöksen otettuani vähän lisäaikaa itselle.

Äitiyden ei kuulu tuntua tuolta. Kaltaiselleni tavoitehakuiselle ihmiselle ei oo ollu kauheen kannustavaa tehdä 24/7 työtä, joka ei koskaan tunnu olevan valmis. Sen takia työ äitinä ei oo tuntunu kauheen arvokkaalta. Mikä taas on saanu kyseenalaistamaan koko oman itseni arvon.

Surullisinta tässä on, että toivoin lapsia useamman vuoden ajan. Nyt koen olevani maailman huonoin ja kiittämättömin äiti, kun edes puhun ääneen näistä asioista.

Rakastan lapsiani yli kaiken. Enemmän kuin itseäni. Musta on tuntunu kuin oisin putoavassa lentokoneessa ja yrittäisin auttaa ja hoitaa muita ilman omaa happinaamaria. Eihän se niin toimi. Ensin pitää huolehtia itsestä ennen ku voi huolehtia muista. Ei mikää ihme että niissä sumuissa syntyi tuo edeltävä teksti.

Äitiys. Paljon se antaa, paljon se ottaa. Se ottaa kaiken jos sen antaa ottaa. 

Ei anneta!

Äidin työ

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Ihanasti kirjoitit. Ja kokemuksesta voin sanoa että omille unelmille on taas aikaa kun lapset vähän kasvaa, parin vuoden päästäkin jo helpottaa �� Olen samaa mieltä että omaa aikaa pitää ottaa! Lasten touhuja ja niitä itkujakin kestää silloin paljon paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kannustavasta kommentistasi <3 ihana kuulla lohduttavia sanoja ihmiseltä, joka tietää ja ymmärtää. :)

      Poista
  2. Joskus se tuntuu juuri tältä. Mutta lapsi on pieni vain hetken. Juuri nyt olet (olen) hänen koko maailmansa. Välillä se on raskasta, mutta ei tarvita kuin ensimmäinen hymy tai vauvan jokellus vastauksena jutteluun ja taas on helpompi jaksaa. Tiedän kyllä että tämä aika hujahtaa ohi ja omille haaveilla tulee taas aikansa. Silti itken välillä väsymystäni ja jatkuvaa toisessa kiinnioloa. Kuitenkaan en vaihtaisi pois päivääkään. Ei ole helppoa tasapainoilla siinä, olenko äiti ja vain 24/7 vai olenko myös Minä. Kuitenkin pienikin asia tai hetki yleensä auttaa ja saa taas jaksamaan. Olen myös Minä, ja jos sitä saan joskus olla edes hetken, olen myös parempi äiti. Halaan sinua ja toivotan voimia päiviisi. Nauti nyt, hetken päästä tästä ajasta on jäljellä enää kaunis muisto.

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon kauniista kommentistasi! Totta on, että niin pienen hetken lapsi on noin pieni. Kiitos kun muistutit siitä. <3 vertaistukea ei kyllä voi koskaan aliarvioida.

    VastaaPoista
  4. Omien lasten jo aikuistuttua voin todeta, että vastaavanlaisia väsymyksen tunteita, riittämättömyyttä ja toisaalta suuria onnen tunteita kulkee mukana koko pienten ihmisten lapsuusajan aina aikuisuuteen saakka. Älä huoli, elämä on täydellistä kun on tunteiden kirjo josta voi iloita ja ottaa opiksi. En vaihtaisi noita kultaakin arvokkaampia vuosia mihinkään. Tsemppiä sinulle, hienosti sinä pärjäät. Pidä huolta myös itsestäsi. Joskus vielä naurat kommelluksille ja haikeana muistelet tätä aikaa, päivä kerrallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltähän pärähti kannustava kommentti :) Itsekin tiedän, että tulen vielä kaipaamaan näitä aikoja. Toistaiseksi saan kuitenkin vielä haleja ja pusuja osakseni, mikä sitten hyvittää ne päivän turhautumiset. Joku päivä ei äitin syli enää kiinnostakaan ja viimeistään sitten kaipaan näitä aikoja.

      Kiitos vielä kannustavasta kommentistasi! <3

      Poista
  5. Tosi hyvä teksti ja varmasti kolahtaa moneen äitiin.
    Iso rutistus täältä toiselta äidiltä<3

    VastaaPoista
  6. "Kaltaiselleni tavoitehakuiselle ihmiselle ei oo ollu kauheen kannustavaa tehdä 24/7 työtä, joka ei koskaan tunnu olevan valmis." Tämä oli niin hyvin sanottu! Koen nimittäin ihan samaa tunnetta - tai ainakin koin (ja tulen kokemaan) vauva-aikana. Kuten jo eilen kirjoittelin, paljon halauksia. Elämässä on välillä aikoja, kun se, että muistaa itse syödä, juoda vettä ja nukkua sen mitä pystyy - ja äitinä mahdollistamaan nämä samat asiat lapsilleen, niin SE RIITTÄÄ <3 Sitten tulee taas aika, kun on tilaa, happea ja energiaa olla luova ja kasvaa itse ihmisenä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sanottu, Pirita! Kiitos paljon! <3

      Poista

Like us on Facebook

pinterest