Montenegron lämmössä
Saavutimme torstaina viimein Montenegron. Olimme alunperin ajatelleet yöpyvämme Kroatian Makarskassa, mutta asunnon saaminen vain yhdeksi yöksi osoittautui mahdottomaksi. B ajoikin sitten vielä yhden yön, ja seuraavana päivänä asetuimme Montenegron Ulqiniin. Kroatiaa lukuunottamatta matka sujui mutkitta. Tässä sinullekin maistiaisia Itävalta-Montenegro -välin maisemista.
Rakastuin Ulqiniin ikihyviksi. Jos jotain eroavaisuuksia haluat tietää Kroatian ja Montenegron välillä, suurimpana mainitsisin paikalliset asukkaat. Kroatiassa asunnonvälittäjät ajattelevat vain bisnestä, heitä ei hetkauttanut näyttää punaista valoa vaikka takapenkillä nuokkui kaksi alle 3-vuotiasta. Ulqinissa puolestaan paikalliset eivät voineet edes kävellä poikien ohi nipistämättä heitä poskesta ja ihailematta heitä suureen ääneen. Asunto järjestyi hetkessä. Toki Ulqin ei ehkä ole se ensimmäinen turistikohde, jota suosittelisin perussuomalaiselle. Paikka tarvitsee vielä paljon aikaa (ja rahaa) kehittyäkseen maailman kansan lomapaikaksi. Mutta Kroatian kylmän kansan kohtelun jälkeen itse osasin helposti sulkea silmäni Montenegron pikkuvioilta.
Kosovon saavutimmekin sitten seuraavana päivänä. Kaiken kaikkiaan automatka oli erittäin onnistunut. Kilometrejä kertyi 4100, joista 90% pojat istuivat kiltisti.
Jos mietit haluavasi opettaa omat lapsesi helpoiksi matkaseuralaisiksi, kehottaisin alkaa totuttelemaan lasta matkusteluun jo vauvasta lähtien. Lisäksi tarvitset
- lapsen lempilelun
- helppoa sormisyötävää
- juomapullon josta lapsi osaa itse juoda
- tyynyn ja peiton
- vaihtovaatetta arkirutiineden ylläpitoon
- kirjoja
- jos mahdollista tabletin etupenkin selkänojaan
Näillä aineksilla meidän mukelot pysyivät tyytyväisinä. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan. Matkustelu pienten lasten kanssa on mielestäni ylipelättyä. Lapsi on tosi mukautuvainen, monesti se on aikuinen kun stressaa lapsenkin puolesta.
Aletaan pikkuhiljaa olla kotiutuneita Kosovon tapoihin. Yritän parhaani mukaan löytää aikaa blogin päivittämiselle Nusen tehtäviltä myös reissumme aikana.
Ensi kertaan pupunen!
Reissukuulumisia ja Pikkusininen
Viimein saan hetken aikaa kirjoitella kuulumisia matkaltamme. Jouduimme lauantaisen myrskyn takia muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaamme ja lähtemäänkin sunnuntain aamulaivalla Turusta Tukholmaan. Koko yö meni pakkaillessa, joten unta onnistuin saamaan ruhtinaaliset kaksi tuntia. B ei nukkunut lainkaan.
Laivaan päästyämme tunnelma oli kuin oltaisiin juotu aamukahvimme pirtulla. Emme keinuneet kuitenkaan alkoholin tai tuulen takia, vaan ylimenneen väsymyksen. Lapset olivat innoissaan ja täynnä virtaa, B:n oli pakko nukkua, jotta jaksaisi seuraavan yön ajaa, joten lastenhoito napsahti tietenkin tälle.
Hyttiin ei voitu jäädä, olisin nukahtanut istualleen, joten lähdimme vaeltamaan ympäri laivaa. Sotkettuani aikani korkkareilla, jouduin nöyrtyneenä vaihtamaan kengätkin balleriinoihin, istuskelemaan vain lasten leikkipaikan penkeillä ja toivomaan ajan kuluvan nopeasti. Mutta ainakin lapsilla oli hauskaa.
Kun lapset alkoivat olla päiväunikunnossa, sain viimein itsekin nukuttua hetkisen. Päikkäreiden jälkeen matka alkoi olla taitettu, ja kuuden aikaan illalla pääsimme astumaan Tukholman tantereelle.
Kauhujen hotelli
B ajoi, me nukuimme seuraavaan aamuun puolikuuteen asti. Heräsin siihen, kun auton vauhti pysähtyi. Avasin silmät ja edessä tönötti suuren suuri talo, kuin vanhan ajan lato mutta paljon isompi. "Noin. Katso, Nin. Neljän tähden hotelli. Täällä nukumme seuraavat 10 tuntia," sanoi B. Kääntelin päätäni järkyttyneenä ja silmäilin hotellin aavemaisia ikkunoita. "Minähän en täällä nuku," sanoin B:lle. Olin valmis ajamaan vaikka Saksaan asti, kunhan emme vain jäisi Sinne sijoilleen. "Mutta 50 km:n päästä alkaa Autobahn. Oletko varma, että uskallat ajaa?" B kyseli Naureskellen. "Give Me the car Keys," vastasin ja starttasin automme määrätietoisesti. En tiedä, kumpaa meistä Pelotti sillä hetkellä enemmän.
Saksan moottoriteillä ajelu ei ollutkaan yhtään niin paha kuin pelkäsin. Vauhtisokeus yllätti nopeasti ja pian ajelin 150 km:n tuntinopeutta kohti Kölniä. B sai nukuttua, Leon leikki tabletillaan ja Elion söi varpaitaan. Seuraavat kuusi tuntia menivät kuin siivillä välillä kuskia vaihdellen.
Köln
Kölnissä löysimme mitä Ihanimman hotelli Mauritiuksen. Huoneemme oli Kuin pieni jalokivi. Seuraavan yön tulisimme nukkumaan kuin neljä vauvaa.
Illalla kävimme kiertelemässä Kölniä. Moni kuvailisi tässä kohtaa Massiivista Kölner Domia, mutta itse sen sijaan antaudun hehkuttamaan Kölnin vaatekauppa-antia. Joitakin kaupoista en yksinkertaisesti voinut sivuuttaa. Olin selvinnyt viime metreille asti ostelematta mitään kunnes edessäni koreili Bershkan valtava putiikki. B:n ei auttanut kuin avata lompakkonsa, kun mukaani tarttui kassillinen vaatteita. Maltan tuskin odottaa, että pääsen esittelemään niitä sullekin.
Päivän asu
Kävimme Kölnissä myös moikkaamassa B:n tätiä. Kaikki paremmat vaatteeni oli pakattuna auton perukoille, joten kiireessä jouduin ostamaan jotain siistiä vaatetta visiitillemme. Pikkumusta on sopiva tilanteeseen kuin tilanteeseen. Omalla kohdallani saman asian ajoi pikkusininen.
Siistiä jokapaikanmekkoa ostaessasi, kiinnitä huomiota sen leikkauksiin. Itse olen vartalotyypiltäni tällainen muodoton H, joten leikkaus kapeimmassa kohdassa vyötärölläni luo optisen illuusion lantiosta.
Asusteiden väreillä voit vaikuttaa asun henkeen. Kuka tahansa voi heittää klassisen vaatekappaleen päällensä. Lopputuloksen juju piilee asustamisessa. Vaalea nude hopeinen koruineen raikasti ja kesäisti pikkusinistä huomattavasti.
DRESS ORSAY || BAG MANGO
PUMPS FROM KOSOVO || GLASSES ORSAY
Siistiä jokapaikanmekkoa ostaessasi, kiinnitä huomiota sen leikkauksiin. Itse olen vartalotyypiltäni tällainen muodoton H, joten leikkaus kapeimmassa kohdassa vyötärölläni luo optisen illuusion lantiosta.
Asusteiden väreillä voit vaikuttaa asun henkeen. Kuka tahansa voi heittää klassisen vaatekappaleen päällensä. Lopputuloksen juju piilee asustamisessa. Vaalea nude hopeinen koruineen raikasti ja kesäisti pikkusinistä huomattavasti.
Tänään jatkamme matkaamme ja hyvällä tuurilla olemme tämän vuorokauden aikana Sloveniassa.
Ensi kertaan ja kesäisempiin tunnelmiin!
Lähtö Kosovoon - Kuinka Valmistaudun Reissuun
Jokavuotinen reissu kakkoskotiimme Kosovoon lähestyy. Myös tänä vuonna huristelemme sinne autolla. Viime vuoden reittivalinnasta viisastuneena ajamme tällä kertaa Saksan kautta. Kilometrejä tulee reilusti enemmän, mutta reittivalintaa puoltaa huomattavasti muistorikkaammat maisemat turistikohteineen. Tänä vuonna matkaa on taittamassa yksi pieni lisämatkustaja, mikä antaa reissulle uuden jännityksen itusen.
Matkaan valmistautumisen aloitin jo viime viikolla. Ihan ensimmäiseksi aloin siivoamaan kotia huone huoneelta kuntoon. Reissusta palaaminen tulee olemaan monin verroin mukavampaa, kun koti on tip top.
Tämän viikon olen pyhittänyt paitsi pakkailulle, myös itseni kunnostamiseen. Kuten vakkarilukijani jo tietävät, elo Kosovossa talon "Nusena" on hieman erilaista kuin kotiäidin elämä täällä Suomessa. Aiheesta voit käydä lukemassa lisää postauksesta Minä vaimo - minä Nuse. Yksi näistä eroistahan on ulkonäön merkitys, joten selvitäkseni niistä paineista helpommin, päätin jo täällä Suomessa tarttua useampaan kauneuskikkaan.
Hiukset
Blondi olen ollut viimeiset kaksi kuukautta. Tykkään kyllä väristä tosi paljon, mutta vaaleat hiukset, etenkin tämmöiset hopeaan taittavat vaativat aika paljon ylläpitoa. Hiukset päätin sävyttää jo täällä Suomessa, jottei Kosovossa tarvitsisi olla heti etsimässä kampaajaa. Mukaan otan myös hopeashampoon sekä värinaamion. Niiden avulla toivon, että selviän reissusta yhdellä sävytyskerralla.Kynnet
Kun aika on nyt niin kortilla, jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni mennä vieraalle laittamaan rakennekynnet. Kynsistä tuli ihan kivat, lukuunottamatta niiden sivuprofiilia. B tosin lohdutti, ettei tuommoisiin sivuprofiiliasioihin kiinnitä huomiota muut kuin pilkunviilaajat. No paikka oli sen verran edullinen, että täydellisiä kynsiä en odottanutkaan. Päädyttiin tekemään naturellit kynnet, jotta voin koristella ja huoltaa ne helposti itse. Jos sinulla on kokemusta jostain hyvästä kynsisalongista, laita ihmeessä suositukset kommenttikenttään.
Kynsisalonkeja löytyy Kosovossa lähes joka nurkalta, mutta paikkojen taso vaihtelee huomattavasti. Samoin minulle ulkomaalaisena hinnat ovat aina huomattavasti kovemmat kuin paikalliselle, joten todennäköisesti saan rahoilleni enemmän täällä Suomessa vastinetta.
Ripset
Nykyään jo valtaosa tietääkin, kuinka suuri arjen pelastus ripsipidennykset ovat. Nusen aamu alkaa Kosovossa aikaisin, eikä tekemisiltä riitä hirveästi aikaa meikkailulle. Ei ainakaan meidän talossa. Koko ajan olisi hyvä kuitenkin olla nättinä, joten ilman ripsiä en Kosovoon haluaisi lähteä. Olipas ihanaa päästä pitkästä aikaa nyittäväksi. Olenko ainoa, jonka mielestä se on paljon parempaa kuin... suklaa?
Täytyy nyt vielä selventää muille tuleville nuseille, että vaikka huoliteltua ulkomuotoa arvostetaan Kosovossa paljon, tuskinpa kukaan sanoisi mitään, vaikka ihan naturellina lähtisin siellä ulos. Muut naiset ovat Kosovossa vaan niin sairaan kauniita, että tykkään panostaa ulkonäkööni normaalia enemmän ihan jo pelkästään oman itsetuntoni vuoksi. Ja saanpahan edes kerran vuodessa hyvän syyn itseni hemmotteluun.
Vielä on paljon tekemistä, ennen kuin päästään huomenna starttaamaan. Mukaan lähtee miljoonan vaatekappaleen lisäksi, esim. Ikeasta ostettu meikkauspöytä (Kosovossa ne maksavat maltaita), matkajääkaappi juomineen, viikon ruoat lapsille, kiuas - kyllä, kiuas - sekä paaaaaljon tuliaisia. Onneksi B on mestari auton pakkaamisessa. Minun vastuulle jää kodin järjestäminen, jonka jälkeen isken pyllyni apukuskin penkille, sujautan arskat nenälle ja asennoidun vain nauttimaan tulevasta matkasta ja maisemista. No, joudun ehkä imettää välillä ja vaihtaa muutaman kakkavaipan ja hyppiä etupenkiltä takapenkille sen miljoona kertaa... Mutta niiden lisäksi, keskityn vain nauttimiseen :)
Tällä kertaa meillä on myös netti Kroatiaan asti käytössä, joten ellei jotain tosi käänteentekevää tapahdu, pääset seuraamaan matkamme kulkua oikein reaaliaikaisesti. :)
Tällä kertaa meillä on myös netti Kroatiaan asti käytössä, joten ellei jotain tosi käänteentekevää tapahdu, pääset seuraamaan matkamme kulkua oikein reaaliaikaisesti. :)
Tyhjiö Sydämessä
Hei pitkästä aikaa!
Tunsin yhtäkkiä, näin yön pikkutunteina suurta tarvetta päästä avaamaan mieltäni ja jakamaan ajatuksia. Pahoittelutkin siitä, ettei blogi ole aikoihin päivittynyt.
Menetin viime viikolla rakkaan ihmisen. Hän oli koko ikäni ollut minulle paitsi kasvattaja, myös esikuva vailla vertaa. Viimeiset päivät ovat menneet häntä surressa ja muistellessa.
Hänen poismenonsa sai minut miettimään omaa elämääni ja sitä perustavan laatuista kysymystä: Mikä tämän kaiken tarkoitus on? Tähän asti olen ajatellut elämän olevan vain testi: Meitä testataan rahassa, terveydessä ja kaikessa mitä meille on suotu. Olen ajatellut kokeen suorittamisen olevan elämän tarkoitus. Läheiseni elämän jana on saanut minut kuitenkin avartamaan katsettani. Meitä kyllä testataan, se on väistämätöntä, mutta mitäs jos elämäntarkoituksemme olisikin löytää onni ja sisäinen rauha kaikkien noiden vastoinkäymisten keskellä? Rakentaa niistä aineksista ja ominaisuuksista, jotka meille on suotu, sellainen arki, joka toisi rauhan näihin pauhaaviin sydämiimme.
Läheiseni onnistui löytämään onnensa. Hän nautti täysin rinnoin elämän pienistä ja arkisista asioista. Kovasti hän jakoi tuota elämänasennettaan myös muille muistuttamalla siitä, kuinka paljon elämästä löytyy onnen asioita, jos vain tajuamme avata silmämme niille. Auringon lämpö iholla, kesäsateen ropina ikkunanpielissä, kovat löylyt mökkisaunassa, uudet perunat voisulalla... Moni muistaakin hänen tyypillisen toivotuksen olleen "Naattikee!" eli nauttikaa. Hän näytti elämänasenteellaan oman onnen lähtevän meistä itsestämme, eikä näin ollen ole riippuvainen vain jostain välillisestä asiasta tai tuurista.
Läheiseni keskitti voimavaransa itsensä kehittämiseen niin mentaalisesti kuin fyysisestikin. Hän onnistui kovalla työllä ja tahdolla tekemään rakkaasta harrastuksestaan itselleen ammatin ja tituleerattiinkin paikallisessa sanomalehdessä lajinsa legendaksi. Jos puhutaan suomalaisesta sisusta, hänellä oli sitä sanan jokaisessa merkityksessä.
Tuo leijonamieli löysi hänen avullaan myös minuun. Lapsuusvuosien lomat kuluivat hänen oppejaan kuunnellen seuratessani häntä paikasta toiseen kysellen mitä vaikeimpia kysymyksiä. Nyt tajuan hänen olleen myös keskivertoa kärsivällisempi, sillä hän ei ikinä koskaan näyttänyt kaipaavansa tilaa tästä taukoamatta pulisevasta energiapommista. Päinvastoin. Hän alkoi katsomaan noita ominaisuuksiani hyveinä ja auttoi minua niiden avulla kehittämään lahjojani eteenpäin: olin aina ollut energisyyteni ohella vikkelä kintuistani ja hänen valmennuksellaan onnistuin voittamaan koulun vanhemmat pojatkin juoksussa. Kielistä muodostui toinen vahvuuksistani hänen kehitellessä meille leikkihenkisiä kilpailuja ja -pelejä puhelahjojani vahvistaakseen.
Noh, juoksijaa minusta ei tullut ja kielitaidoistakin on ollut hyötyä lähinnä vain kaksikulttuurisessa perhe-elämässäni. Mutta ei hänen motiivinsa ollutkaan ohjata tulevaa ammattia varten. Läheiselläni oli tarkoitus antaa minulle yksi perustavanlaatuinen opetus, jonka vasta kauan jälkikäteen ymmärsin. Opetus oli: Löydä lahjasi, se on yksi onnensiemenistä. Kehitä ja työstä lahjojasi, se on onnensiemenen istuttamista. Älä anna periksi ja usko itseesi, se takaa istutuksesta satoisan.
Lupaan, etten tuota opetusta päästä unohtumaan. Olkoon se verivalani hänelle.
Vuodet vierivät niin nopeasti. Elämä valuu kuin varkain hukkaan, ellemme oikeasti avaa silmiämme ja sydämiämme sille. Miksi hukata hetkeäkään sellaisille asioille, jotka ei sytytä meissä sitä ilon liekkiä? Se lämmin tunne rinnassamme, kun teemme jotain sellasta, joka kuiskaa meille polusta, jota meidän kuuluisi talsia. Miksemme antaisi kaikkeamme sille? Voisimme elää tuo lämpö rinnassamme päivittäin. Yhtään kukaan ei saa siitä yhtään mitään, jos teet jotain sellaista, mitä inhoat. Niin yksinkertaista se on. On lottovoitto syntyä Suomeen, läheiseni opetti minulle jo ollessani 6-vuotias. Tuon lottovoiton tähden meillä kaikilla on vapaus valita ammatti, joka tuntuu joka sielun sopukassa oikealta. Meni sitten syteen tai saveen, kukaan ei Suomessa nälkäänsä kuole. "Se on vuoren varma", kuten läheiseni tapasi sanoa.
Läheiseni jätti persoonallaan, elämänilollaan ja huumorillaan lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen, joka elämässään hänet kohtasi. Hän oli synnynnäinen johtaja, joka ansaitsi arvostuksen pakottamatta ja kenenkään kyseenalaistamatta. Ei liene ihme, että hänen poismenonsa jätti sukuumme elämiimme tuntuvan tyhjiön.
Kenestäkään meistä ei ollut täyttämään hänen suuria saappaitaan, mutta hänen liekkinsä elää meissä kaikissa, jos vain annamme sen roihuta.
<3 Ukkiani rakkaudella muistaen ja elämäni ainoata isähahmoa kiittäen,
Intiaanipäällikön Tytär Napa Paljana <3
Kuva: Savon Sanomat |